Laskuvarjo bonus – mikä ihme se on? 12 Oct 2020, 12:46 pm

Vaikka laskuvarjo ja bonus saattavat tuntua oudoilta asioilta yhdistettynä, on kyseessä englanninkielinen termi Parachute bonus. Noh, moni lukijamme saattaa ihmetellä sitä, että miksi ihmeessä käsittelisimme tällaista asiaa?

Tämä johtuu yleisesti siitä, että etenkin omassa seurassamme on yleisellä tasolla paljon naljailua tästä aiheesta. Tämä juontaa luonnollisesti juurensa siihen, että aika moni meistä saattaa omalla ajallaan pelata kolikkopelejä netissä. Näissä peleissä sitten toisinaan on käytössä niin kutsuttu laskuvarjo bonus.

Nyt onkin siis hyvä aika avata ja raottaa koko laskuvarjo bonuksen ideaa, sillä onhan se hauska yhteensattuma huomata, että toisella rakkaalla lajillamme on käytössään täysin sama termi.

Mikä on laskuvarjo bonuksen idea?

Laskuvarjo bonuksen idea on erittäin yksinkertainen. Sen ideana on se, että jos pelaaja pelaa pelejä esimerkiksi kasinolla, eivät hänen varansa lopu siinä vaiheessa, kun talletus on hävitty.

Todellisuudessa pelaajat rakastavat tämän tyyppisiä bonuksia erittäin paljon, sillä niiden avulla talletusten päälle saa mukavasti ylimääräistä käteistä. Vaikka omassa kerhossamme onkin paljon sääntöjä ja ehtoja, eivät ne ole aivan yhtä monimutkaisia laskuvarjobonusten kanssa.

Yleensä nettikasinot ilman rekisteröintiä käyttävät juuri laskuvarjobonuksia pelaajien houkuttelemista varten. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että uuden asiakkaan hankkiminen ilman miellyttävää tarjousta voi toisinaan olla vaikeaa. Kun pelaajat pääsevät aloittamaan suosittujen pelien pelaamisen mukavalla bonuksella, on myös todennäköisempää että he jäävät asiakkaiksi. Esimerkiksi omassa kerhossamme toimimme aivan samoin silloin, kun uusi asiakas aloittaa harrastamisen.

Uudet asiakkaat saavat meiltä T-paidan, pinssin sekä lippalakin ensimmäisen suoritetun hypyn jälkeen. Bonuksia on siis monenlaisia, joten jokaiselle löytyy varmasti jotakin.

Laskuvarjobonus – Miten se toimii?

Laskuvarjobonus on erityinen kasinobonustyyppi, joka eroaa perinteisistä talletusbonuksista joustavuudellaan. Tämä bonustyyppi mahdollistaa sen, että pelaaja voi ensin käyttää oman talletuksensa ja vasta sen jälkeen hyödyntää bonuksen. Toisin kuin perinteisissä bonuksissa, joissa bonus aktivoituu heti talletuksen yhteydessä ja sitoo pelaajan tiettyihin panostusvaatimuksiin, laskuvarjobonus antaa pelaajalle enemmän vapautta hallita pelikassaansa.

Tämä bonus on suosittu erityisesti kokeneiden pelaajien keskuudessa, sillä se tarjoaa lisävarmuutta ilman, että alkuperäinen talletus rajoittuu kierrätysvaatimusten alle. Laskuvarjobonus toimii ikään kuin turvaverkkona: jos pelaaja häviää alkuperäisen talletuksensa, bonus aktivoituu ja antaa mahdollisuuden jatkaa pelaamista. Tämä lisää peliaikaa ja mahdollisuuksia voittoihin ilman suuria riskejä.

Useat nettikasinot tarjoavat laskuvarjobonuksia uusille ja olemassa oleville asiakkailleen houkutellakseen pelaajia ja lisätäkseen heidän pelikokemuksensa houkuttelevuutta. Siksi onkin aina suositeltavaa tarkistaa bonusehdot ja vertailla eri kasinoiden tarjouksia ennen talletuksen tekemistä.

Kuinka lunastan laskuvarjo bonuksen?

Laskuvarjo bonuksen lunastaminen valitsemaltasi sivustolta on aivan yhtä helppoa, kuin kerhoomme liittyminen. Aivan kuten kerhossamme, ensimmäisenä sinun tulee valita juuri sinulle sopiva sivusto. Tämä toimii aivan samalla tavalla, kuin laadukkaan laskuvarjo kerhon valitseminen.

Suosittelemme aina vahvasti, että ensimmäisenä asiana suuntaat esimerkiksi asiaa käsittelevälle foorumille. Käytännössä tämä vinkki toimii asian kuin asian kanssa, sillä muiden asiakkaiden tai käyttäjien suusta kuulee rehellistä palautetta. Muista siis lukea annetut kommentit ja palautteet huolella, niin et valitse sivustoa väärin.

Tämän jälkeen sinun kannattaa myös tarkistaa sivuston säännöt sekä ehdot. Jos ne miellyttävät juuri sinun silmääsi, olet valmis tekemään talletuksen. Talletuksen jälkeen voit aloittaa pelaamisen valitsemallasi laskuvarjobonuksella.

Laskuvarjo bonus – miksi se kannattaa hyödyntää?

Laskuvarjo bonuksen hyödyntäminen voi olla pelaajalle erittäin kannattavaa monestakin syystä. Ensinnäkin, laskuvarjo bonus tarjoaa pelaajalle lisäkäteistä tai ilmaiskierroksia sen varalle, että alkuperäinen talletus menisi kokonaan. Tämä lisää pelikassaa ja pidentää peliaikaa, antaen enemmän mahdollisuuksia voittojen saavuttamiseen.

Toiseksi, tällainen bonus on erityisen hyödyllinen uusille pelaajille, jotka vasta tutustuvat nettikasinomaailmaan. Aloittelijat voivat kokeilla erilaisia pelejä ja tutustua kasinoon ilman pelkoa, että heidän varansa loppuisivat heti alkuun. Tämä madaltaa kynnystä uuden harrastuksen aloittamiseen ja tekee pelikokemuksesta miellyttävämmän.

Kolmanneksi, laskuvarjo bonus toimii loistavana markkinointikeinona kasinoille. Houkuttelevat bonukset ja tarjoukset voivat erottaa yhden kasinon muista, tuoden uusia pelaajia ja sitouttaen nykyisiä entistä tiiviimmin. Tämä sama periaate näkyy myös muissa yhteyksissä, kuten laskuvarjohyppykerhoissa, joissa uudet jäsenet saavat liittymisetuja.

Neljänneksi, pelaajille annettavat bonukset, kuten laskuvarjo bonukset, voivat sisältää myös erikoisetuja tai kampanjoita, jotka tekevät pelaamisesta entistä houkuttelevampaa. Nämä bonukset voivat olla avainasemassa pelaajien palaamisen kannalta, sillä ne tarjoavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia ja etuja.

Kaiken kaikkiaan, laskuvarjo bonuksen hyödyntäminen voi tehdä pelaamisesta sekä taloudellisesti kannattavampaa että viihdyttävämpää. Kun ymmärtää bonusten toimintaperiaatteet ja osaa valita itselleen sopivimmat tarjoukset, voi pelaamisesta tulla entistä antoisampi kokemus.

The post Laskuvarjo bonus – mikä ihme se on? appeared first on laskuvarjokerho.com.

Laskuvarjohypyn historiaa 25 Oct 2019, 11:40 am

Vuonna 1948 Kansainvälinen Ilmailuliitto hyväksyi laskuvarjourheilun harrasteilmailumuodoksi. Ennen tätä oli lajia toki harjoitettu jo useamman vuosisadan ajan, mutta lähinnä kuitenkin kokeilu-, sotilas- ja näytöstarkoituksessa.

Kaikki alkoi Da Vincin kokeiluista

Kuuluisuutta saanut keksijä Leonardo Da Vinci teki ensimmäiset tunnetut laskuvarjosuunnitelmat ja -kokeilut 1400-luvulla. Seuraavan vuosisadan lopulla Fausto Feranzio teki ja dokumentoi hyppykokeilujaan, jotka tapahtuivat puukehikon ympärille viritetyn kankaan avulla. 1700-luvulla ilmailu alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja aloitettiin erilaiset palloilukokeet. Aluksi muiden painojen avulla testattiin erilaisia laskuvarjomalleja ja vuonna 1797 suoritettiin ensimmäiseksi viralliseksi luokiteltu ihmisen tekemä laskuvarjohyppy. Tämä Pariisissa suoritetun ensimmäisen hypyn teki ranskalainen Jaques Andre Garnerin.

Ensimmäisen hypyn jälkeen laskuvarjoja kehitettiin edelleen ja turmiakin tapahtui, mutta lajin suosio alkoi nopeasti nousta näytösluonteisissa tilaisuuksissa sekä sirkuksen ohjelmanumerona. Myös kaupallisessa tarkoituksessa laskuvarjohyppyä alettiin harjoittaa jo heti 1800-luvulla. Tällöin kuitenkin puhuttiin vielä hypyistä, jotka tehtiin torneista tai muista korkeista paikoista, koska moottorilentokone oli vielä kehittelyn alla.

1900-luvun alkupuolella lennettiin moottorikoneilla

1900-luvun alussa tehtiin ensimmäiset lennot moottorilentokoneilla. Lentokoneen ja laskuvarjohyppäämisen yhteensopivuus hoksattiinkin melko pian ja ensimmäinen lentokoneesta tehty laskuvarjohyppy suoritettiin vuoden 1911 tietämillä. Laskuvarjon käyttö pelastusvälineenä alkoi hahmottua. Ensimmäisen maailmansodan tultua laskuvarjoja alettiin kehittää toden teolla lisää, sillä niiden kätevyys joukkojen siirrossa huomattiin. Samoihin aikoihin laskuvarjohyppääminen saapui myös Suomeen, niin ikään armeijan toiminnassa. Siviiliharrastuksena laskuvarjohyppyä ei tuolloin vielä juurikaan ajateltu ja Suomessa ensimmäiset siviilihypyt tehtiin tiettävästi vasta 1930-luvulla.

1910-vuosikymmenen loppuvuodet olivat ilmailun ja myös laskuvarjohyppäämisen kannalta tapahtumarikasta aikaa. Paljon tapahtui parin vuoden sisällä niin Suomessa kuin muualla maailmassakin. Vuonna 1918 Suomessa asetettiin ensimmäinen säädös koskien ilmailutoimintaa ja vuonna 1919 perustettiin Suomen Ilmailuklubi, joka muutti nimensä Suomen Ilmailuliitoksi vuonna 1945.

Ensimmäinen suomalainen laskuvarjohyppy tehtiin vuonna 1918 ja hyppääjänä oli Eero Erho. Hän oli tykistötähystäjäkoulun kurssilla Saksassa, jossa hyppy suoritettiin. Tätä hyppyä ei varsinaisesti tunnustettu laskuvarjohypyksi, sillä se suoritettiin kiintopallosta käsin. Hypyt suoritettiin miehistönpelastusvarjolla, joka oli tarkoitettu 1–3 henkilön pelastautumiseen.

Vuonna 1919 suoritettiin maailman ensimmäinen itselaukaisuhyppy. Tämä tapahtui Yhdysvalloissa Leslie Irvinin hyppäämänä. Varjo toimi hypyssä hyvin, mutta hyppääjältä murtui laskeutumisessa nilkka. Samana vuonna suunniteltiin sittemmin yli kolmenkymmenen vuoden ajan käytössä ollut Smith Aerial Life Back eli varjoreppu, jossa oli jalkahihnoilla varustetut valjaat sekä kuminauhoilla varustetut repun läpät. Kun reppu avattiin laukaisuvaijerista, kuminauhat vetäisivät läpät sivuun varjon edestä.

1930- ja 1940-luvuilla laskuvarjoilla tehtiin sotatoimien lisäksi näytösluonteisia hyppyjä ja ne toimivat erilaisten tilaisuuksien vetonauloina. Suomessa nämä tapahtumat olivat lähinnä Suomen Ilmapuolustusliiton järjestämiä ja niillä kerättiin varoja esimerkiksi maanpuolustustyöhön. Sotien jälkeen laskuvarjohyppääminen alkoi kiinnostaa siviilejä ja myös näytösluonteinen hyppääminen siirtyi siviilien hoitamaksi. Suomen Ilmapuolustusliito lakkautettiin ja Suomen Ilmailuliitto alkoi organisoida laskuvarjohyppytoimintaa. Ilmailuliitolla oli esimerkiksi lentonäytöskokoonpano Pilvien Huimapäät, joka järjesti taitolentonäytöksiä, joissa yhtenä osana oli laskuvarjohyppynäytös.

Hypyt suoritettiin tuolloin yleisimmin lentokoneiden pelastuskäyttöön suunnitelluilla istuinvarjoilla, eikä niissä ollut myöskään varavarjoa. Tavallisia varjoja tosin saattoi olla mukana kaksi. Varjot toimivat itselaukaisuperiaatteella. Hyppääminen oli luvanvaraista toimintaa ja lupa haettiin ministeriön ilmailuosastolta. Varsinaisia koulutus- tai turvaohjeita ei ollut, hyppääjät neuvoivat toisiaan.

Vuonna 1960 laskuvarjohypystä urheilulaji Suomessa

Suomeen perustettiin vuonna 1960 Suomen Laskuvarjokerho ry. Yhdistyksen perusti parisenkymmentä laskuvarjohyppäämisestä kiinnostunutta henkilöä ja toiminta tapahtui Malmin lentokentältä käsin. Hyppyjä ei harrastemielessä tehty Suomessa vielä pariin vuoteen, vaan hyppäämässä käytiin ulkomailla. Kotimaassa vain kokoonnuttiin ja keskusteltiin hyppäämisestä. Ulkomailla lähinnä Ranska ja Yhdysvallat olivat hyppääjien suosimia maita, kunnes vuonna 1962 Suomessakin alettiin hypätä. Ensimmäisenä vuonna hyppyjä kertyikin jo kaikkiaan 22 kappaletta. Vuonna 1965 Helsinkiin saatiin perustettua hyppykeskus ja lajin suosio kasvoi kovaa vauhtia. Yhdistys osti oman lentokoneen – malliltaan Cessna 195 – samaisena vuonna 1965. Tukikohtana oli Malmin lentokenttä, jossa yhdistyksellä oli myös huone toimintaa varten.

Vuonna 1970 Suomen Laskuvarjokerholla oli jäseniä jo lähes kaksisataa. Kerhon ensimmäinen lentokone vuodelta 1965 kesti käytössä seitsemän vuotta ja seuraavaksi koneeksi hankittiin seitsenpaikkainen Pilatus Porter. Tällä koneella hypättiin aina vuoteen 1979 saakka, jolloin koneeksi hankittiin yhdistyksen ensimmäinen potkuriturbiinikone Pilatus Turbo Porter, jossa oli kymmenen paikkaa. Hyppymäärät olivat jo tuolloin vuositasolla liki 5000 hyppyä ja jäsenmäärä lähemmäs kolme sataa henkilöä. Vuonna 1988 hankittiin pitkällisen suunnittelun jälkeen Ruotsista suuri käytetty kone, Twin Otter. Sen hankinta oli riskialtista suurien kulujen vuoksi, mutta koneen hankinta osoittautui kannattavaksi ja hyppytoimintaa voitiin kehittää edelleen laajemmaksi.

Nykyisin Suomen Laskuvarjokerhon hypyt suoritetaan pääosin vuonna 2009 hankitulla 18-paikkaisella Cessna Grand Caravanilla, jonka lempinimenä on possujuna. Tukikohtana toimii nykyisin Utin kenttä, jossa sijaitsee Suomen suurin laskuvarjokeskus.

The post Laskuvarjohypyn historiaa appeared first on laskuvarjokerho.com.

Laskuvarjohyppy kilpaurheiluna 25 Oct 2019, 8:02 am

Laskuvarjoilla hyppääminen on paitsi kiehtova harrastus, voi sen parissa myös kilpailla. Pääasialliset laskuvarjohypyn kilpailulajit ovat tarkkuushyppy, taitohyppy sekä muodostelmahyppy. Kilpailuvarjo on aina siiven muotoinen, kuten laskuvarjoharrastamisessa yleensäkin, eikä pallon muotoinen kuten esimerkiksi sotilaskäytössä olevat varjot. Esittelemme tällä sivustolla ne laskuvarjohyppäämisen kilpailulajit, joissa kisataan SM-tasolla.

Tarkkuus- ja taitohyppy

• Tarkkuushyppy on vanhin laskuvarjohyppäämisen kilpailumuoto. Pyrkimyksenä on laskeutua mahdollisimman lähelle asetettua maalia, jonka koko on ainoastaan kaksi senttiä halkaisijaltaan. Tavoitteena on laskeutua enintään 15 sentin etäisyydelle maalista, sillä sitä kauemmas laskeutuneiden tulokseksi merkitään aina 16 senttiä maalista. Tarkuushyppy on laskuvarjohypyn kilpailulajeista toiseksi suosituin, ja se vetää myös yleisöä, sillä tässä lajissa yleisö pääsee näkemään tuloksen aivan läheltä; muissa laskuvarjohypyn lajeissa kun suoritus tehdään yläilmoissa. Tarkkuushypyssä kilpaillaan joukkuemitaleista, mutta se on kuitenkin yksilölaji, ja yksilösuoritukset tekevät tuloksen.
• Taitohyppy eli temppuhyppy on yksin hypättävä kilpailulaji. Siinä tehdään vapaapudotuksen aikana taitohypyn liikesarja mahdollisimman nopeaan tahtiin. Kahteen kertaan tehtävään liikesarjaan kuuluu kaksi 360 asteen kääntymistä sekä takavoltti. Käännökset eivät saa jäädä vajaiksi, vaan liikesarjat tulee tehdä mahdollisimman puhtaasti ja täydellisesti. Parhaat taitohyppääjät tekevät liikesarjat noin kuuden sekunnin aikana.

Tarkkuus- ja taitohyppäämistä yhdessä kutsutaan konventionaalisiksi lajeiksi, ja niiden kisoissa on kilpailulajina myös näiden kahden muodostama yleismestaruus. Siinä molempien lajien pisteet lasketaan yhteen, ja yhteispisteissä parhaiten menestynyt voittaa yleismestaruuden.

Formation Skydiving eli muodostelmahyppy

Muodostelmahyppy on suosituin laskuvarjokilpailun lajeista. Se on näyttävää tiimityöskentelyä, jossa tehdään ilmassa vapaan pudotuksen aikana etukäteen suunniteltuja muodostelmia. Hyppääjätiimien koko voi vaihdella kahdesta hyppääjästä jopa näytösluontoisiin usean sadan hyppääjän tiimeihin. Yleisimmin tiimeissä on neljä hyppääjää sekä kuvaaja.

Muodostelmat tehdään ilmassa vapaan pudotuksen aikana ottamalla kiinni muiden hyppääjien jaloista ja käsistä. Hypyssä lennetään vatsa edellä. Kilpailujen rakenne koostuu 5–6 muodostelmasta, jotka ovat aina erilaiset jokaisella kierroksella. Muodostelmien järjestys arvotaan, ja jokaisesta oikein tehdystä saa yhden pisteen. Muodostelmahyppäämisessä kilpaillaan avoimessa sarjassa, mutta MM-tasolla on naisten sarja erikseen.

Canopy Formation eli kupumuodostelma

Kupumuodostelmahypyssä on sama periaate kuin muodostelmahypyssä, mutta siinä on pieniä eroja joukkueen jäsenten sekä määrättyjen hyppyjen määrässä.

Freeflying

Freeflyingissä kolmen hengen joukkue kilpailee vapaan pudotuksen aikana tehdyillä liikesarjoilla. Kaksi joukkueen jäsentä tekee liikkeitä ja kolmas kuvaa suoritukset. Joukkueen jäsenet ovat suorituksen aikana toistensa lähellä, ja myös ottavat kiinni toisistaan suorituksen aikana. Kuvaajan osuus kilpailussa on yhtä tärkeä kuin itse liikesarjatkin, sillä suoritus arvioidaan kokonaisuudessaan kuvamateriaalin ollessa siitä yksi osa-alue. Kilpailun aikana freeflyingissä hypätään seitsemän kierrosta, joista viisi on vapaita sarjoja, ja kahdessa on ennalta määrätyt ja arvotut liikesarjat.

Freestyle

Freestyle on hyvin samanlainen laji kuin freeflying, mutta siinä kilpaillaan kahden hengen joukkueilla toisen tehdessä vapaan pudotuksen aikana liikesarjoja, ja toisen kuvatessa suoritusta.

Vertical Formation Skydiving

Vertical Formation Skydiving on laskuvarjohyppäämisen lajeista uusimpia. Siinä on yhdistetty muodostelmahypyn ja freeflyingin piirteitä. Hyppääjiä on yleisimmin neljä sekä kuvaaja, kuten muodostelmahypyssä. Hypyn aikana suoritettavat kuviot ovat ennaltamäärättyjä, ja ne tulee suorittaa 35 sekunnin aikana – niin monta kuviota kuin ehditään. Aina yhdestä suoritetusta kuviosta annetaan yksi piste. Muodostelmahypystä Vertical Formation Skydiving eroaa kuitenkin siten, että siinä liikutaan kaikissa mahdollisissa lentoasennoissa, samoin kuin freestylessä. Laji onkin varsin haastava, sillä siinä voidaan suorittaa liikesarjoja myös esimerkiksi pää alaspäin, istuma-asennossa tai kaikessa siltä väliltä.

Wingsuit

Wingsuit-sarjassa kilpaillaan kahdessa eri sarjassa, Performance Flyingissä ja Acrobatic Flyingissä.

• Performance Flying jaetaan kolmeen eri lajiin, jotka ovat pituus, nopeus sekä aika. Pituudessa tavoitteena on lentää mahdollisimman pitkälle 3000–2000 metrin korkeudella. Parhaat tulokset liikkuvat noin viiden kilometrin kieppeillä. Nopeudessa pyritään liitämään mahdollisimman nopeasti ja suunta on horisontaalinen maahan nähden. Nopeimmat suoritukset liikkuvat yli kolmensadan kilometrin tuntivauhtia.
• Acrobat Flyingissä kolmihenkiset joukkueet suorittavat liikesarjoja hypyn aikana ja kuvaavat suorituksen, kuten muodostelmahypyssäkin.

Canopy Piloting

Canopy Pilotingissä suoritukset tehdään varjon ollessa auki. Lajissa varjo aukaistaan jo hypyn alussa, melkein heti uloshypyn perään. Varjon varassa pyritään saavuttamaan aluksi mahdollisimman kova vauhti, ja sitten liidetään maanpinnan suuntaisesti. Canopy Pilotingissä on kolme lajia: nopeus, aluetarkkuus sekä pituus.

Lajin alussa lennetään ensin läpi vesialueelle sijoitetusta vesiportista, ja liidetään 50–70 metriä korkeintaan puolentoista metrin korkeudella maanpinnasta. Tämän jälkeen lajit eriytyvät.

• Pituudessa otetaan ennen vesiporttia kosketus veteen, ja liidetään sitten mahdollisimman pitkälle. Suoritus päättyy ensimmäiseen maakosketukseen. Matkan pituudeksi tulee parhailla hyppääjillä yli 150 metriä.
• Nopeudessa puolestaan pyritään lentämään mahdollisimman nopeasti korkeintaan 1,5 metrin etäisyydellä maanpinnasta. Rata on kaartuva ja pituutta sillä on 70 metriä. Nopeutta saattaa tulla parhailla hyppääjillä yli 130 kilometriä sekunnissa, jolloin rata lennetään läpi parissa sekunnissa.
• Aluetarkkuuslaji jaetaan kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa hyppääjä saa pisteitä jokaisen portin kohdalla, jossa hyppääjän jalka viistää tarkoituksella veden pintaa. Seuraavassa vaiheessa hyppääjä pyrkii laskeutumaan radalle merkityille alueille, joista kustakin saa alueelle määritellyn pistemäärän.

The post Laskuvarjohyppy kilpaurheiluna appeared first on laskuvarjokerho.com.

Laskuvarjohyppy – kuinka aloittaa harrastaminen 25 Oct 2019, 8:02 am

Laskuvarjohyppääminen mielletään usein vain hurjapäiden harrastukseksi. Oikeammin se on vauhtilaji, jossa toki on omat riskinsä, mutta joka on yleisesti luultua turvallisempi. Perusteellinen pohjakoulutus ja hallittu hyppääminen ovat tuoneet lajiin turvallisuutta, ja tänä päivänä Suomessa onkin lajin harrastajia jo noin 2000. Kursseille osallistuu vuosittain runsaasti ihmisiä, mutta osalle laskuvarjohyppääminen on kokemuksena kerran elämässä tehtävä asia, eikä lajin pariin jäädä pidemmäksi aikaa. Itsenäisen hyppääjän lupakirjoja, eli A-lisenssiä, hakee vuosittain noin 100 hyppääjää.

Hyppyjä suoritetaan vuosittain maassamme noin 15 000, ja niitä järjestävät noin parikymmentä Suomessa toimivaa laskuvarjohyppyseuraa. Hyppytapoja on monenlaisia, ja uusinta uutta on esimerkiksi liitopuvussa hyppääminen, jota voi tehdä, kun lajissa on suoritettuna koulutukset ja kun itsenäisiä hyppyjä on takana vähintään 200. Tässä artikkelissa kerromme kuitenkin lajin aloittamisen alkuvaiheista ja siitä, miten laskuvarjohyppyä voi kokeilla.

Tandemhyppy

Suomessa toimii useita laskuvarjoyhdistyksiä, joiden kautta on mahdollisuus tulla tutustumaan lajiin. Yksi tapa päästä helposti ja nopeasti kokeilemaan laskuvarjohyppäämistä on osallistua yhdistyksen järjestämään tandemhyppyyn. Siinä hypätään yhdessä opettajan kanssa, hallitusti tandemina samalla varjolla. Hyppy tapahtuu vapaahyppynä, jossa varjo avataan vasta vapaan pudotuksen lopussa, noin kilometrin korkeudella maasta.

Ennen hyppyä suoritettavalla tandemhyppykurssilla oppilas käy opettajan kanssa läpi kuinka hyppy käytännössä tehdään, ja hyppytekniikkaa myös harjoitellaan. Opetusvaiheessa käydään läpi varjon ohjailun tekniikka, sekä kuinka varjolla jarrutetaan. Opettaja on aina kokenut laskuvarjohyppääjä, joka on kouluttautunut tandemhyppymestarikurssilla. Tandemhyppy tapahtuu minimissään 2 400 metrin korkeudessa, ja oppilas on kiinnittynyt opettajaan tandemvaljailla. Hypyssä vapaapudotuksen kesto on suurinpiirtein puolesta minuutista 50 sekuntiin, ja varjo aukaistaan reilun kilometrin korkeudessa. Kun varjo on avattu, laskeudutaan hypystä maalialueelle.

Tandemhypyn varusteina on peruslaskuvarjoreppu, jossa on sekä päävarjo että varavarjo, molemmat kiinni samoissa valjaissa. Koska kyseessä on kuitenkin kahden henkilön varjosetti, on varjon kupujen sekä repun koko suurempi, ja oppilaan valjaat ovat myös kiinni repussa. Oppilaan valjaat ovat kiinni repussa neljällä lukolla, joita ei voi avata ilmassa, eikä oppilaan ole siis mahdollista irrota ilmassa.

Tandemhypyissä käytettävät varjot ovat suorakaiteen muotoisia varjoja. Koneesta hypättäessä tandemhyppypari putoaa noin 180 kilometrin tuntinopeudella maata kohti. Putoamisasento on vatsa edellä, kädet ja jalat levällään, jalat koukussa ja pää ylös nostettuna. Kun saavutaan kohti maata, laukaistaan varjo. Varjoa jarrutetaan, ja lasku suoritetaan hallitusti. Oppilas nostaa jalat koukkuun, ja hyppymestari ottaa maan vastaan ensimmäisenä.

Itsenäisen hyppäämisen aloittaminen

• Alkeiskurssi: Jos laskuvarjohyppääminen kiinnostaa enemmänkin, ja haluaa aloittaa lajin harrastamisen, aloitetaan siihen perehtyminen alkeiskurssin kautta. Ennen ensimmäistä itsenäistä hyppyä on suoritettava alkeiskurssi, jonka tavoitteena on oppia lentokoneessa toimiminen, uloshypyn suorittaminen, hallitun itsenäisen vapaapudotuksen suorittaminen, varjon avaaminen, turvallinen laskeutuminen ja ohjaaminen laskeutumisalueelle. Varusteiden läpikäynti ja turvallisuusohjeiden opettelu kuuluu tietysti myös kurssin sisältöön. Alkeiskurssin lopuksi suoritetaan teoriakoe. Alkeiskurssin suorittamisen jälkeen hyppääjä pääsee suorittamaan ensimmäisen hyppynsä itsenäisesti. Hyppy tehdään joko pakkolaukaisuhyppynä tuhannen metrin korkeudesta, tai jos kurssina on nopeutetun vapaapudotuksen kurssi, tehdään ensimmäinen hyppy 2700–4000 metrin korkeudesta.
• Peruskurssi: Peruskoulutuksessa opetellaan vapaapudotukseen liittyviä liikkeitä ja liikesarjoja, kuten esimerkiksi voltteja, käännöksiä ja selällään lentämistä. Varusteiden läpikäynti ja turvallisuusohjeiden kertaus kuuluu myös peruskurssin sisältöön.
• Jatkokurssi: Jatkokurssilla opetellaan erityyppisiä hyppylajeja, kuten esimerkiksi freehyppyjä sekä ryhmähyppyjä. Siellä harjoitellaan tarkkuuslaskeutumista ja kokeillaan myös muunlaisia hyppyvarusteita. Jatkokurssin tavoitteena on oppia myös ryhmähyppäämistä, ja opetellaan pakkaamaan oppilasvarjo reppuun. Kurssilla kerrataan myös turvallisuusohjeet sekä varavarjon käyttö.

Kun nämä kolme koulutuskokonaisuutta on suoritettu hyväksytysti, päättyy oppilasaika, ja koulutuspäällikkö, apulaiskoulutuspäällikkö tai hyppymestari myöntää oppilaalle itsenäisen hyppääjän kelpoisuuden. Tässä vaiheessa hyppykokemusta on takana vähintään 30 hypyn verran. Tämän jälkeen hyppääjä voi hakea A-lisenssiä, jonka saamisen jälkeen hyppääjä voi hypätä itsenäisesti sekä Suomessa että ulkomailla.

Laskuvarjokalusto

Laskuvarjokokonaisuus koostuu kahdesta varjosta, päävarjosta sekä varavarjosta. Nämä ovat repussa, joka on hyppääjän selässä ja joka kiinnitetään hyppääjään valjaiden avulla. Nykyisin molempina varjoina käytetään siiven kaltaisia, suorakaiteen muotoisia kaarevia varjoja. Kun varjo liitää kolme metriä eteenpäin, vajoaa se tuolloin metrin verran. Tätä sanotaan liitosuhteeksi 3:1.

Hyppäämisessä käytetään lisäksi suojavarusteina kypärää, jonka kiinnityshihna sijaitsee kypärän ulkopuolella. Suojalasit pidetään silmillä suojaamassa niitä roskilta ja viimalta. Hyppyyn puetaan ylle haalarit, joissa ei saa olla ulokkeita tai taskuja, jotka voisivat takertua johonkin kiinni. Lämpimät ohuet sormikkaat suojaavat käsiä, ja kengissä ei saa olla kovia ulokkeita tai koukkuja. Rannehihnaan tai käteen kiinnitetään korkeusmittari, joka nollataan aina maassa. Koukkupuukolla avataan sotkut tai solmut, joita mahdollisesti syntyy laskeutumisen yhteydessä. Vesialueilla hypättäessä käytetään myös pelastusliiviä. Ylimääräisiä varusteita ei hypättäessä tule olla mukana.

The post Laskuvarjohyppy – kuinka aloittaa harrastaminen appeared first on laskuvarjokerho.com.